"Tsemppiä kovasti Sveitsiin, on niin tragikoomista aina lukea tekstejä, joista tulee sellainen fiilis että "just noin se oli..." Toivottavasti siellä on voimien mukaan sentään mukavaa ajankulua tai juttuseuraa tms."

On ollut mieltä lämmittävää lukea toisten samankaltaisista kokemuksista. Ja harmikseni olen löytänyt heidät vasta viime aikoina. Vertaistuen voima on niin tärkeä ja iso. Toisilla on niin samankaltaisia ajatuksia. Voi tosiaankin sanoa että "musta tuntui ihan samalta kuin susta tuolloin". Vaikka olo oli silloin yksinäinen, voi nyt sanoa että niin valitettavan moni muukin on käynyt läpi samoja asioita ja tunteita.

Eilen lauantai aamuna lähetin lääkärille suomeen sähköpostia (se kun on ainut järkevä tapa täältä käsin olla yhteydessä) ja kysyin josko voisin Syöpäsairaalan kautta päästä johonkin juttelemaan asioista. Työterveydestä ei ikinä soitettu takaisin, oman ta:n psykiatrinen sh ei ollut koskaan tavoitettavissa puhelinajallaan. Lääkäri vastasi sähköpostiin lauantain aikana, ehkä kotoaan? Lupasi laittaa lähetteen maanantain aikana eteenpäin, ja ymmärsi että kaikki tämä on kovin rankkaa. Olisi niin helpottavaa tietää että kun palaa Suomeen niin ei tarvitsisi alkaa sitten etsimään sitä jutteluapua itselleen. Oli pakko laittaa lääkärille sähköposti takaisin että "Kiitos. Et tiedä kuinka tämä viesti lämmittää sydäntäni.".

Eilisen vietin piraattina Badenissa. Kiitos Sandran.
Tänään päätä särkee, mutta katsotaan mihin päivä kääntyy. Aamupalaa naamariin ja pyykkiä koneeseen.