Mä niin hajoon tähän vitutukseen. Mä kestän nää oireet, mä pärjään niiden kanssa. Mutta mä en pärjää näitten lääkkeiden haittavaikutusten kanssa. Naurettavaa on että deksametasoni menee jo tosi pienellä annoksella ja purku on ollut suht helppoa, mutta haittavaikutukset ovat silti tosi massiiviset.
Ihoni säärissä on niin kuiva että vaikka uisin rasvassa ja öljyssä se kutisee ja hilseilee silti. Ihoon sattuu kun se venyy ja ne arvet. Aargh. En syö mitenkään erityisen paljon mutta silti kaikki mitä syön jää keskivartalolle.
En oo ikinä ollu näin lihava. Tämä vaikuttaa jo mielenterveyteen. Olen muuttunut elokuun jälkeen niin paljon että en tunnista itseäni peilistä. Olen ihan valmis jättämään lääkkeen pois, mutta lääkärit ovat haluttomia antamaan siihen lupaa. Silmä oireilee mutta lappua käyttämällä pärjään, käteni ovat ajoittain puutuneita, mutta se ei häiritse. Lihasvoimani ovat huvenneet eikä se lisää liikunnan lisäämistä kun ei jaksa liikkua. Toisaalta keho on muuttunut niin paljon että kynnys lähteä vaikka uimahalliin vesijuoksemaan on suurempi kuin aiemmin.
Jos joku antaa voimaa niin se on se että vituttaa niin paljon että ei masennu ja käperry vain sohvan nurkkaan murehtimaan. Kyllä mä tän sodan voitan, se tuntuu vain tosi epäreilulta just nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti